Korea Heat

Muutama päivä on nyt Kiinan reissusta tullut palauduttua, nyt ei jaksa sen suurempaa matkakertomusta kirjoitella. Loppuosa matkasta oli astetta rauhallisempi keskittyen kahden itärannikon kaupungin tutkailuun. Pari maistiaskuvaa Kiinasta on nyt kuitenkin heitettävä nettiin.

Reissu puolimatkassa ja homma on luistanut hyvin. Tullut nahtya nyt ainakin kaksi taysin erilaista Kiinaa: koyha ja 50 vuotta kehityksessa jaljessa oleva sisamaan Shaxi, ja kiiltelevat itaiset rantakaupungit Peking ja Shanghai. Melkoinen elamys oli yojuna ilman makuupaikkoja, reissun kesto noin 11 tuntia, ja juna aivan alyttoman taynna ihmisia. Vahaisista parin tunnin unista huolimatta seuraava paiva ei mennyt taysin harakoille. Eilen aamulla tultiin Pekingiin, ja tanaan kaytiin tarkistamassa tuo laheinen muuri. Lisaa myohemmin, hengissa ja melko hyvissa voimissa ollaan.

Perjantain lennolla Soulista Shanghaihin istun toivottavasti itsekin mukana, ja reilun viikon reissu tuohon maailman väkirikkainpaan maahan saa alkaa. Kamerallekin tulee vähän enemmän jälleen käyttöä.

Korean opiskelu on nyt tällä erää saatu päätökseen. Osaanko nyt sitten koreaa? En varsinaisesti, mutta onpahan nyt ainakin kaikkein tärkeimmät perusjutut jollain lailla hallussa. Enään ei välttämättä ole tarpeellista katsoa kolapullon hintaa myyjän taskulaskimesta. Oliko siitä riemusta sitten järkevää maksaa pitkä penni, ja kuluttaa pari iltaa viikossa luokkahuoneessa onkin sitten toinen kysymys, tällä hetkellä ei kurssin käyminen kuitenkaan kaduta. Joka tapauksessa viikonloput ovat nyt tämän viimeisen kuukauden ajan viisipäiväisiä, melko sopiva työviikko siis.

Time Asia julkaisi artikkelin Koreasta viimeisimmässä numerossaan, kuinka maa on muuttumassa puhtaasta halpatuottajasta luovemmaksi toimijaksi. Kirjoitus tuo mieleen monet Suomesta kirjoitetut onnela-tarinoinnit, mielenkiintoista luettavaa silti ja tottahan täältä tuota sisältötuotantoa tulee elokuvien ja pelien muodossa muiden maiden kansalaisten ilmoille vaikka millä mitalla. En kuitenkaan ihan vielä menisi Koreaa miksikään luovuuden tyyssijaksi väittämään.

Taas meni yksi viikonloppu nopeammin kuin äkkiseltään uskoisi. Perjantaina oli keskimääräistä sotilaallisempaa menoa, kun käytiin CFC:ssä eli Combined Forces Commandissa. Siellä ne suunnittelee kaikenlaista Pohjoisen Kim-pojan pään menoksi. Eli siis jenkkitukikohdan sisällä tuli käytyä, ja olihan se hassu nähdä pieni Amerikkalainen kaupunki Soulin keskustassa. Ilta jatkui sitten kevyen juomingin merkeissä, tällä kertaa kuitenkin paluu kotiin oli melko aikainen.

Lauantaina kävin Soulin eteläpuolella, Suwon nimisessä kaupungissa. Kyseisestä noin miljoonan hengen esikaupungista löytyi melko paljon vihertävääkin puistontyyppistä aluetta, joka heti miellytti silmää Soulin betonihelvetin jälkeen. Tuli sitten hoidettua pois alta eräs Korean nykykulttuuriin kuuluva osa: Starcraftin peluu paikallisessa nettikahvilassa eli PC-bangissa. Oppainani olleet paikalliset herrasmiehet olivat pelinsä selkeästi pelanneet, ja käänsivät vastapuolen agressiot helposti edukseen. Itse sain keskittyä rauhanomaiseen sivilisaation rakenteluun.

Sunnuntai taasen kului uutta kännykkää metsästäessä. Kokonaisuutena parisen tuntia kestänyt operaatio päättyi lopulta positiivisesti, ja onnistuin hoitamaan itselleni toimivan luurin. Merkki on jälleen Samsung, pakko kai lafkan kavereille on uusi mahdollisuus antaa. Iltasella vielä sushit naamaan ja juoksulenkki SNU:n ympäri. Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli siis melko onnistunut.

Maanantait ovat aina olleet keskimääräistä koulupainoitteisempia, eikä tämä ollut poikkeus sarjaan. Yhdeksän tuntia koulussa, joista viimeisenä kielikurssin päätösluennot. Enään on korean opiskelusta lopputentti jäljellä. Pitihän sitäkin sitten muutamalla oluella juhlistaa, kun opettajakin oli kerran lupautunut mukaan. Vähemmän yllättäen yksi tai kaksi tuoppia eskaloitui useamman tunnin mittaiseen juomasessioon, josta selvisin yhden maissa kämpille. Kohta pitäisi taas jaksaa istua jokunen tunti luennoilla. Noh, haudassa on aikaa levätä.

Seuraavassa lupaamiani kuvia:

This blog has received so amazing response from its core audience, that some people have become overly curious. To meet this growing demand, I decided to have a chat with one of my frequent visitors:

Q: What is this gibberish?
A: The language you mean? It is the most beautiful and efficient form of communication ever existed on this planet, Finnish.

Q: Finnish, the language of Finland right? I heard you guys eat snow for food there, is this correct?
A: Finland is the one. As for the snow-eating, sometimes, if we are really hungry and we have run out of reindeers.

Q: So what is this page about?
A: I am just writing some stuff that I see and experience in Seoul, South Korea.

Q: Okay, the name makes some sense now. What are you doing there?
A: I am on a university exchange from my Finnish school. So basically studying, not too much work though.

Q: Interesting, interesting. So how have you liked the country so far?
A: It has certainly been a lot of fun. Korea is so different from Finland, but I have adapted quite well. You should see it for yourself, or at least check the photos.

Q: Hmm. Don't they have a war going on there?
A: Well, basically cold war has never ended here. In practice you hardly notice the ongoing war, although the North Korean border is less than an hour away. Sometimes I see American GI's walking around in specific locations.

Q: Okay, you mentioned the photos, what else there is for me as a non-Finnish speaking person?
A: Well, there are the links, and... Okay thats it, but the photos are pretty good, don't you think? And you can leave comments too!

Q: That's weak. Seriously, why did you even write this stuff in English?
A: I admit it, i just wanted those foreign bastards to stay even a bit over a second here so that the statistics would look nicer. I'm sad, I know.

Q: Keep it together man, no need for weeping now, is there.
A: Fine, fine. I think we have pretty much covered everything. Thanks for these very thoughtful questions.

Sorry, it got little out of hand in the end. Anything to add or questions to ask? Just write em to the comments box.

Etelä-Koreaa pidetään yhtenä maailman edistyneimpänä tietoyhteiskuntana: data liikkuu langallisesti ja langattomasti huimaa vauhtia. Tämä saattaa pitää paikkaansa, mutta ainakin reilu kaksi vuotta sitten Samsung, maailman kolmanneksi suurin matkapuhelinten valmistaja, ulosti tuotantolinjoiltaan maailman huonoimman kännykän. Kyseinen puhelin oli jo matkalla murskaamolle, mutta kohtalo puuttui asioiden kulkuun. Eräänä elokuisena iltana pahaa-aavistamaton suomalaisopiskelija oli viestintävälinettä vailla, ja kännykän elo sai jatkua.

Ongelmia on ollut alusta lähtien. Ensinnäkin puhelimen kieli on korea, vanhahkossa mallissa ei kieltä saa vaihdettua. No, tämä oli tiedossa jo vehjettä ostettaessa, ja pikaisen opiskelun jälkeen toiminnot olivat pitkälti hallussa. Käyttöjärjestelmä on äärettömän hidas ja hankala käyttää. Akut kestävät tuurilla yli päivän, jos ei puhu yli kahden minuutin puheluita tai pelaa raivostuttavaa puzzlepeliä. Akkua tietenkin voi latailla melko usein ja käyttikseenkin tottuu, joten hyvinhän tällä nyt muutaman kuukauden pärjäilee, ajattelin. Mutta sitten alkoivat todelliset ongelmat: puhelin ei enään ottanut puheluita vastaan, joka tämän nimisessä laitteessa on melko fataali pikkumoka. Uudelleen käynnistämisellä homma kuitenkin tuntui taas pelaavaan, ei paniikkia.

Tänään tuo Beelsebubin reinkarnaatio sitten päätti pistää näytön pimeäksi, enään ei kyseisellä puhelimella siis juuri tekstiviestejä lueskella tai numeroita näppäillä. Ilmeisesti kuitenkin pystyn vielä puheluita vastaanottamaan, mikäli siis olen muistanut sammuttaa ja käynnistää vehkeen riittävän usein. Kaiken kaikkiaan mainio laite siis.

Toisaalta, se oli tolkuttoman halpa.

Kuvia jotka napsin päivällä: koiria, saksalaisia (koiria) ja puro.