Korea Heat

Tervetuloa lennolle Soulista Pariisiin, lähdemme 10:30 paikallista aikaa ja lento kestää noin 12 tuntia. Miellyttävää matkaa!

Kamat nyt pääpiirteissään laukuissaan ja kämppään uskaltaa ehkä jonkun muunkin päästää asumaan, eli kaikenkaikkiaan melko valmiita tässä ollaan siirtymään takaisin pohjolan perukoille. Hassuahan se, kun kuitenkin on 4 kuukautta täällä hengaillut samojen jamppojen kanssa, ja nyt kaikki on jossain muualla. Toisaalta 4 kuukautta oli ainakin toistaiseksi riittävä määrä Koreaa, tulevaisuudesta ei koskaan tietenkään tiedä.

Kaiketi tässä joku tunti täytyy koittaa nukkuakin.

Viimeistä viikonloppua edetään, kaksi kokonaista päivää vielä jäljellä Koreassa. Viime viikon aikana jengiä on pikkuhiljaa lähtenyt menemään omille teilleen, joku kotiinsa Eurooppaan, toinen Thaimaan lämpöön. Lähtiäsiä siis riitti. Nyt täällä ei sitten olekaan enään juuri ketään vaihtariporukasta jäljellä, melko lailla viimeinen jamppa tässä ollaan.

Viimeinen ja samalla käytännössä ainoa lopputentti oli perjantaina, ja kaikki muutkin koulujutut ovat nyt pulkassa. Samaisena perjantaina oli myös koulun järjestämät "viini ja juusto"-juhlat. Ilta jatkui sitten hieman pidemmälle kuin oli tarkoitus, mutta toisaalta pakkohan se oli vielä kerran käydä Soulin iltaelämää ihmettelemässä.

Ostoksilla on ainakin vielä käytävä. Jos on tarvetta korealaiselle kamalle, niin välittömästi tulee ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen. Ainakin teoriassa voin jotain pientä täältä kantaa.

Kolmen ja puolen kuukauden miettimisen jälkeen touri DMZ:lle tuli vihdoin tehtyä. Yliopiston eräs proffa oli järkännyt opiskelijoille erikoiskohtelureissun jokunen viikko takaperin, jolloin itse olin länsinaapurissa käymässä. Muutama muukin kiinnostunut oli kyseisen reissun missannut, joten porukalla lähdimme minibussissa liikkeelle kohti pohjoista. Raja todellakin on vain noin 50 kilometrin päässä, joten matkusteluun ei hirmuisia aikoja tarvinnut kuluttaa. DMZ on nimestään huolimatta eräs maailman aseistetuimmista alueista,varsinaisesta rajasta noin kaksi kilometriä kumpaankiin suuntaan leveä. Sieltä löytyy sekä miinaa että tunnelia, ekosysteemi harvinaisine elukoineen ja tietenkin Hyundain pohjois-korealaisia työllistävä tehdas. Juna-asemankin joku oli sinne jo väkertänyt yhdistymistä tai ainakin parempaa läpiliikkumismahdollisuutta odotellessa.

Tätäkin kirjoittaessa minun olisi pitänyt tehdä paria kouluhommaa, joiden palautuspäivämäärä alkaa uhkaavasti lähestyä.

Reilu kaksi viikkoa jäljellä. Oikeastaan jo odotan kotiin paluuta, nyt on pari viikkoa Kiinan reissun jälkeen mennyt melkoisen toimettomissa merkeissä. Täällä on nyt vähän lunta ja pakkasta, aika kylmä suorastaan. Kyllä mä edelleen ihan hyvin täällä viihdyn, mutta enään ei vaan oikein jaksa panostaa itseään tekemään mitään ihmeellistä. Vielä on parit kurssit kesken ja jokunen esitelmä ja kirjoitelma vaiheessa, muuten alkaa toi kouluhommakin olla pulkassa.

Itsenäisyyspäivä on huomenna. Ei, en ole saanut mitään uskomatonta nationalismi-intoa päälle, vaan ko. päivän mainitsemisen syynä on suurlähetystön järjestämät juhlat, johon allekirjoittanut on kutsuttu. Sen uskoisin olevan ihan kokemisen arvoinen keikka. Shillimmistä lähtee ihan varteenotettava iskuryhmä tarkistamaan tarjoilun riittävyyden.

Laskettelemaankin on yrityksenä päästä ensi viikon aikana. Minulla on tosin viimeinen tentti vielä ensi viikon perjantaina, mutta ei tässä nyt aikaisemminkaan olla noista kursseista liiemmin stressattu. Lumilautailua parin vuoden tauon jälkeen, jee!

Nyt kun alkaa toi koulu pikkuhiljaa loppumaan, niin samalla ruokabudjettia voi helposti pienentää. Ilmiö ei johdu opiskeluun vaadittavan energiantarpeen pienentymisestä, vaan proffien tarjoamista päivällisistä. Ilmeisesti kustannukset menevät vielä yliopiston budjetista, pöperöt kylmästi vaan edustusmenoihin.

[1]CBA party, ranskalaiset näyttivät laulutaitojaan
[2]Kaifeng, Kiina.
[3]Vertailun vuoksi. Kaikkialla ei vielä kiiltele Shanghain malliin